Rakkaudesta parempaan terveyteen – koska olet sen arvoinen

Minä

 

 

Lapsuus lähtee raiteiltaan

Olin kolmen vuoden, kun äitini kuoli ollessaan uimassa Oulunjärvessä, ystävien kanssa. Poliisit hakivat minut lastenkotiin, menin sinne nalle kainalossa äitiäni ikävöiden. Vanhempi nainen, joka oli siellä töissä otti minut silmätikukseen ja sanoi aina, Tiinalla ei ole tänäänkään nälkä, kun en voinut syödä surussa eikä ruoka ollut edes hyvää, lautanen lähti nenän alta. Aloinkin oppia että minun ei ole nälkä. Odotin vain äitiäni, hän varmasti tulee hakemaan minut vielä. Lastenkotiin tuli n. 30 vuotias todella pitkä mies ja hän aina työvuoroon tullessaan kysyi, olinko saanut ruokaa. Jos en ollut, hän vei minut keittiöön ja avoi valtavan ison jääkaapin oven ja sanoi, otetaan sitä mitä haluat. Banaanijogurttia halusin.Tuo vanhempi nainen vei purkat suustani, kun mummu toi käymisillään. Aloin niellä purkat, ajattelin että sitä et minulta vie, mummun tuoma. Tuosta nuoresta miehestä tuli minulle siis pelastava enkeli, hän pisti vanhemman naisen ruotuun, joka alkoi kulkea pisin seinän vierustoja ja minä sain olla rauhassa. Tämä nuori mies istui vastapäätäni ruokapöydässä ja suostutteli maistamaan ruokia. Aloin syödä, ruoka ei ollut niin hyvää kuin kotona. Puoli vuotta lastenkodissa. Vasta ala-asteella lopetin purkan nielaisemisen, kun ystäväni sanoi että se on epäterveellistä. Mietin että miksi tein niin, olin jo unohtanut sen naisen, mutta siltikin jokin ajoi toimimaan niin. Ja se, että miksi banaanijogurtti toi minulle jonkin hyvän olon.

Aloin ymmärtämään hyvän ruuan päälle vasta kun esikoinen syntyi, olin silloin 28 vuoden ikäinen! Miten pitkään jotkin ikävät asiat meitä piinaakaan.

Kun minulle oli löytynyt kasvattivanhemmat etelästä, Ouluntyttöä vietiin kohti tuntematonta. Isäni istui tuolloin taposta, linnassa. Lähtökohdat olivat tähän maailmaan aika repaleiset. Meissä kaikissa asuu sisu ja sinnikkyys, kun vain luotetaan ja uskotaan parempaan. Tiesin, että mun vanhemmat eivät olleet nenäni edessä, he olivat erinäköiset. He puhuivat eri tavalla. Miten minun pitäisi kutsua näitä uusia vanhempia? Muistelin mun äitiä, muistin hämärästi.. muistin mummun ja enot, ne kävi minua katsomassa lastenkodissa. Sain siis uudet vanhemmat, sekä kaksi isoveljeä. Uudessa kodissani oli shetlanninlammaskoira, kissa sekä hieman myöhemmin pari pikkusiskoa, jotka sijoitettiin Oulusta ja nuorempi Helsingistä. Mietiskelin paljon jo ala-asteella isoja asioita ja kun tunnilla piti opetella ja lukea, minä vain mietin ja mietin.. miksi juuri minulle kävi näin.. miksi just mulle.. minkälaista elämäni olisi omien vanhempien kanssa..minkälaisia sukulaiseni ovat.. mihin minä kuulun.. miksi mummu ei hae minua..karkaan junalla mummun luokse…äiti ei tule.. On taivaassa.. tulee viereeni kun kutsun, voinko tuntea vaikka en näe.. Miljoonia ja miljoonia kysymyksiä pyöri päässäni aamusta iltaan, oli vaikeaa keskittyä koulussa kun koko ajan päässä humisi epäreiluus elämääni kohtaan. Kun opettaja viivasi kaiken aineenkirjoitukseni punaisella, sanoen ettet sinä Tiina voi kirjoittaa Oulunmurteella. Päätin että yhtään punakynää ei ole seuraavassa aineessa, näytän opettajalle. Muutama viiru oli vedetty vielä jonkin teksin alle, mutta muutoin näytti oikein hyvältä. Kun murre lähti tekstistä, se lähti myös mielestäni ja niin Oulunmurre jäi. Rakastan niitä hetkiä kun menen sukulaisten luokse, ihanaa murretta saan kuunnella koko sen ajan kun lomailen. Kun koulussa päätin saada kokeesta täydet, sain sen. Mutta, ei kiinnostanut, mun elämä oli palasina ja halusin saada itseni tasapainoon.

Opettelin antamaan anteeksi ja ymmärtämään elämän moninaisia kulminoituja kulmakiviä yläasteella ollessani. Etsin omaa paikkaani jota olin etsinyt koko ikäni. Jos olisi tiennyt ja saanut apuja vyöhyketerapiasta tms. jo pentuna, olisin päässyt niin paljon vähemmällä. Kun olen itse pohtinut, miettinyt, rakentanut itseäni pala palalta, saanut jalat maahan kiinni, on tullut jotakin takapakkia ja taasen pudonnut montusta pohjamutiin, olen kasannut ja luottanut uudelleen ja uudelleen.  Täältä tullaan Maailma! Eheys – Turvallisuus – tässä seison omana itsenäsi, luotan tulevaan ja katselen kauaskantoisin silmin, minne tuuli ja polku minua ohjaavat. Omien kokemusteni kautta, olen valmis auttamaan myös sinua. Ilman elämääni ja kokemuksia, olisin pelkkä kirjan oppinut. Siloitan tietäsi, jotta sinun ei tarvitse kompuroida ihan jokaista kiveä ja kantoa, kuten minä olen tehnyt.

 

Aikuisuuden tiellä on haasteita ja onnistumisia

Halusin nuorena huumepoliisiksi. Silloin pituus ei riittänyt joten ammatinvalinta oli edessä. Kaikkien vuosien jälkeen, olen löytänyt paikkani, halun auttaa ja selvittää syylliset oireille.

Valitsin luontaisen jo lapsena

Intohimo luonnonmukaisuuteen & luontoon on hiipinyt minuun jo lapsena, juoksentelin perhosten perässä niitä kun oli pihamaa tulvillaan, kiipeilin usein puissa, kävin uimassa – äiti maassa, houkuteltiin lepakoita valkoiseen lakanaan, ruokittiin lintuja madoilla, sammakoita siliteltiin ja sorsia ihmeteltiin kun sukeltelivat ees taas joessa, istutettiin perunoita ja kasviksi, kun oli kuumetta juotiin marjamehua. Ajattelin jo silloin, että kuumeella on jokin merkitys, ei se huvikseen nouse. Suurin sysäys ajatukseeni kasvoi kun vatsaa poltti ja teki mieli parkua kurkku suorana. Lääkäri ei löytänyt mitään minusta, terve tyttö tuli kotiin. Mietin, mistä kipu tuli, mikä sen aiheutti, koska jostainhan se tuli ja joku sen aiheutti. Mietin että ihmisillä ja eläimillä on vaivoja, joita ei voi nähdä, mutta ne tuntee. Haluan päästä oireiden juurille. Näin vatsakipuni puuna, jolla oli juuret. Ne juuret olivat syyllisiä, ne lähtivät päästä ja tulivat suolistoon, tuottaen kipuja. Mitä me ajatellaan, miltä meistä tuntuu ne tulee ulos jonkin kaltaisina. Aiheuttaen oireita. Mielenkiintoista!

Ilman omia kipuja, selkäleikkausta sekä työtapaturmaa, jotka antoivat sysäyksen lähteä opiskelemaan Vyöhyketerapeutiksi – aloin ymmärtää asioita ihan eri perspektiivistä. Olen onnellinen ammatistani! Voin auttaa vaikka keskellä erämaata, kun työkenttä kulkee aina mukanani,  ihmisten/eläinten vyöhykkeet ja minun kädet. Pisteitä ja vyöhykkeitä painelemalla/hoitamalla/hieromalla autetaan syy-yhteyksiä, aivan mielettömän hienoa! Olen elänyt ilman sairaslomaa ja särkylääkkeitä – sen jälkeen kun olen oppinut koko kehon kokonaisvaltaisen hoitamisen, jo kymmenen vuotta! Kehoa pitäisi aina auttaa, jos ja kun jotakin tapahtuu, olipa se sitten syntyminen, kaatuminen, taklaus, koulu/työpaikkakiusaaminen, stressi, murheita, ero, lopputili, läheisen kuolema..

Vaimona, kahden pojan äitinä sekä yhden airedalenterrierin emona, olen perheelleni halunnut valita kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Homeopatian, solumineraalien, vyöhyketerapian, jäsenkorjauksen yms. luontaisten terveydenhoitojen parissa.

Koulutukset:

Refleksologi Medika Nova, Anna-Kaarina Lind.

RavintoneuvojaPaula Heinosen TT-Tukipilarit koulutus Helsingissä.

Erikoismaalari, Maanviljelysteknikko, Sisustussuunnittelija.

Omakohtaisia kokemuksia luonnonmukaisesta hoidosta.

Kiinalaisen lääketieteen asiantuntijan mukaan, selkäni on leikattu kohdasta, johon ei olisi saanut tehdä naarmuakaan. Tiedän, miksi venytellä ja liikkua sekä  syödä monipuolisesti. Terveyttäni pidän yllä vyöhyketerapialla, ihanilla marjasmoothieilla sekä monipuolisilla solumineraaleilla. Aamut alkavat venytyksillä, joogalla sekä koiralenkillä.  Harrastuksiini kuuluvat: Jousiammunta, curling, kahvakuula, Airedaleterrierin kanssa lenkkeilyt sekä nuorten urheilussa mukana.

Työtapaturma sormille – vuosi sairaslomaa ja palasin töihin. Erittäin hyväksi osoittautui A-jousi, jolla pikkuhiljaa sain voimaa käteen ja ruokavaliolla sain sormiin notkeutta sekä v.terapialla.

Noin vuosi ehti kulua töihin paluun jälkeen, kun oikeasta kädestä lähti kaikki voima. Pyysin lääkäriltä lähetettä käsikirurgille, en saanut. Kun olin ollut puolivuotta sairaslomalla, varasin itse ajan käsikirurgille, joka kättäni oli korjannutkin. Hän sanoi, että vaikka olisin kolme vuotta sairaslomalla, käsi ei tulisi kuntoon.  Jumissa oleva jänne pitää avata, hän tekisi viillon käteeni jotta käsi vapautuu toimintakuntoiseksi. En suostunut viiltoon, vaan sairaalan ulkopuolella soitin kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalle.  Se oli maanantai päivä ja sain torstaille ajan. Torstaina olin akupunktiossa, pe-su tehtiin vyöhyketerapiaa. Maanantaina olin töissä. Niin mahtavaa on luontainen terveydenhoito! Autetaan oikeasti.

 Terveyttä ja hyvää oloa – Luonnonmukaisesti

 

IMG-lkl-misaelle

Tilaa lahjakortti

Tällä lomakkeella voit tilata Luontaishoitola Misaelleen lahjakortin suoraan sähköpostiisi tai kirjelähetyksenä.

Nimi *

Lähiosoite *

Postinumero *

Postitoimipaikka*

Puhelin *

Sähköposti *

Montako hoitokertaa *

Lahjakortin toimitustapa *

×